Miä en keksi otsikoita. Ärsyttävää! Miä en myöskään osaa nyt alottaa tätä blogi-hommaa niinku oli tarkotus. Sekin on ärsyttävää! Eniten kuitenkin tällä hetkellä ärsyttää se, et mun puhelimen näyttö meni paskaksi. Aamulla totesin, että kuoret on niin rikki, et otan ne pois. Meni muutama tunti ja kännykkä oli kaakelilattiassa. Karma? Toisaalta mun pieni sisäinen materialisti heräsi innosta hihkuen uuden puhelimen toivossa. Mut vielä en anna periksi. Se toimii ja näkyvyys on ihan ok. Mikä jukulauta se on, että kukaan ei vaihda pelkkiä laseja luureihin?! No, se siitä.

Olin tänään uimassa vaikka vähän lenssunen olo olikin. Ennen lähtöä piti vetää pari rauhottavaa naamaan, mut ei tullu paniikkia altaassa. Jei! Oon yrittäny välttää noita ylimääräsiä lääkkeitä viimiseen asti, mut jos ne auttaa mua pääsemään liikkeelle ni antaa mennä. 

Käyn mielenterveykeskuksessa oman hoitajan luona pari kertaa kuussa. Mul on ollu aika hurja loppu- ja alkuvuosi. Marraskuussa jouduin psykiatriselle osastolle vaikean masennusjakson takia. Siellä mulla diagnosoitiin bipon lisäksi epävakaa. Lääkitys meni kokonaan uusiksi, mut nyt tuntuu ihan hyvältä sen suhteen. Olin osastolla 6 viikkoa. Se on mulle jo tuttu paikka...tää oli viides hoitojakso. Kolme kertaa kahden vuoden sisällä. Aina olen sieltä onneksi avun saanut. Muuten en tässä enää istuisi lätisemässä elämääni.

Alkuvuodesta mulla leikattiin polvi. Siitä mainitsinkin jo. Se on siis mennyttä kalua ja vituttaa niin rankasti, että ei siitä jaksa edes puhua. Sen verran siitä, että leikkauksen jälkeen polvi ei alkanut paranemaan millään ja epäiltiin laskimotukosta. Se kuitenkin osoittautui Bakerin kystaksi, joka oli puhjennut ja vuotanut sinne polven sisälle.

Mun 72-vuotis mummo kuoli helmikuun alussa. Hänellä oli Alzheimerin tauti, joka eteni todella nopeasti. Noin vuoteen hän ei enää tuntenut ketää meistä omaisista. Viimeisen viikon hän oli todella huonossa kunnossa ja olin lähes kaikki päivät hänen luonaan. Olin paikalla kun kuolema tuli. Hautajaiset oli muutama viikko sitten. 

Helmikuun alussa päätin hankkia uudet silmälasit. Edellisten hommaamisesta oli kulunut vain vuosi, mutta optikko tarkisti näön varmuuden vuoksi. Huomattiin, että mun näkö oli vuoden aikana huonontunut paljon. Silmälääkärille siis tarkistukseen. Lääkärin tutkimuksissa selvisi, että mun toisen silmän takana on jonkinlainen "klöntti". Nyt on sitten lähete sairaalan poliklinikalle. Päässä pyörii kauhukuvat kasvaimesta tai syövästä, silmän läpi tungettavista neuloista tai silmän kokonaan poistamisesta. Kyllä, oon vähän hysteerinen tällästen asioiden kanssa.

Muutaman kerran oon miettiny, että eikö mikään riitä?! Ei riitä, että päässä viiraa vaan kropankin pitää tiltata. Toisaalta oon miettiny tätä karma-asiaakin. Loppuvuodesta kun olin todella masentunut ja halusin kuolla, toivoin, että sairastuisin ja kuolisin. Tollasia sitä ajattelee kun ei enää millään ole väliä. Kyllä mä nyt jo haluun jatkaa elämistä! 

Tämmösiä mietteitä tänään....