Mä en oo tänään tehny yhtään mitään. Aamulla siirryin sängystä sohvalle ja nyt sohvalta takaisin sänkyyn. Flunssa ja pieni kuume vaivaa. Onneks on Netflix!

Mulla tulee aina kamalan huono omatunto jos en jonain päivänä jaksa tehdä mitään ja makaan sohvalla pieruverkkarit jalassa. Se on joku vanhempien iskostama ajatusmalli. Jos pentuna ei ollu mitään tekemistä niin olis ainakin pitäny siivota. Mun isä on maatalon poika ja koko ajan on ollu jotain hommia. Sen oli vaikee katella sellasta jouten oloa. No joo, ehkä tää oli vähän liioteltua. Ei aina tartenu siivota.

Tälläsinä laiskiaispäivinä päässä ei laiskotella. Mulla on muutenkin ollu viime aikoina usein brainstormi päässä. Vanhat paskat jutut pynkee esiin. Yks iso asia on avioero, josta on kyllä jo vuoden verran aikaa. Olin osastolla kun lopullisesti päätettiin erota ja luulin että oon käsitelly koko setin, mut ei se ollukaan niin helppoa. Meillä molemmilla on uudet parisuhteet ja oon onnellinen nykyisen kumppanin kanssa, mut niin se on että aika kultaa muistot. Mieleen tulee niitä hyviä hetkiä ja yhteisiä reissuja ja harrastuksia. Exä on täysin erilainen kun nykyinen kumppani. Pitäis muistuttaa itseä siitä, miten huonosti meillä vaikeina aikoina meni ja että se avioliitto olis pakosti loppunut jossain vaiheessa.

Mun exä on täysin mun vastakohta. Jalat maassa ja asioita ei tehdä hetken mielijohteesta. Säätä syvällisemmistä asioista ei mielellään puhuta ja kaupungilla ei likistellä. Mä en todellakaan elä jalat maassa. Haluun mennä, nähdä ja kokea. Mun bipo tuotti paljon harmia, varsinkin mania. Mun piti päästä menemään ja olisin halunnut yhdessä mennä ja tehdä, mutta toinen ei siihen kyennyt. Suurimmaksi osaksi syytän tätä saatanan sairautta liiton kariutumisesta. Tottaikai siinä oli paljon asioita jotka vaikutti. Homma meni vaan niin, että ne asiat mihin toinen toisessa rakastui alkoi loppujen lopuksi ärsyttämään. Mut terapeutti on sitä mieltä, että meidän pitäis sen kanssa työstää tätä asiaa ja niin varmaan pitäisikin, mutta tuntuu hankalalta alkaa puhua tästä toiselle ihmiselle. Kyllä se aika tulee kun tämä ei enää tunnu niin pahalta. Se oli yksi ihminen jonka oli tarkotus olla mun elämässä tietyn aikaa.

Mä oon alkanu iltasin katselemaan YouTubesta videoblogeja. Menee aina aamuyöhön, että pääsen nukkumaan. En vaan oo löytäny kovin montaa omaa ikäluokkaa olevaa videon tekijää. Muutamia erittäin viihdyttäviä nuorempia kylläkin. Musta ei kyllä siihen hommaan olisi. En kestä katella omaa pärstää...mut hienoa kun toiset tekee ja antaa mulle iltaselle viihdykettä.

Miä oon ihan älyttömän urpo! Osaan liittää kuvan tähän tekstiin, mut en saa sitä oikeaan kohtaan. Ei se koskaan oo näin hankalaa ollu...PLAAH! Kuvat siis tulee mihin haluavat...